Tänään alkoi ahdistaa kunnolla. Ahdistukseni on alkanut kasvaa päivä päivältä lähemmäksi h-hetkeä (testauspäivää) mentäessä. Tänään oli paha päivä ja minusta alkoi tuntumaan siltä, että en yksinkertaisesti kestä enää pettymystä. En ota sitä vastaan. Mies on tietenkin juuri tänään reissussa ja olen ollut yksin ajatusteni kanssa. Ahdistustani lisää se, että paineet onnistumiselle ovat suuret siksikin,
että työrintamalla on tapahtumassa syksyllä isoja mullistuksia.
Työstressiä tulee siis olemaan ja varmasti paljon. Pelkään, että se tulee
vaikuttamaan mahdollisiin pakastetun alkion siirtoihin.
Tunteeni ovat risteilleet toivon ja epätoivon välillä. Suurimmaksi osin jälkimmäisen.Mitään ihmeellisiä oireita ei ole ollut. Edellisistä lugekierroista tuttuja oireita kylläkin. Väsymystä, rintojen turvotusta jne... Piinapäivät ovat kyllä täysin oikea nimi tälle ajanjaksolle. Vaikka aiemmin hieman huvittuneena kyseiselle termille naureskelin, niin parempaa termiä kuvaamaan kyseisiä päiviä ei ole. Tämä on yhtä PIINAA.
Käsittääkseni onnistumismahdollisuutemme ovat 30 %. Miksi juuri me onnistuisimme? Miksi juuri me emme?
Ymmärrän kyllä tuon ahdistuksen. Hoito itsessään on raskas ja voimia vievä ja sekin vain asettaa lisää paineita onnistumiselle. Itse mietin silloin kokoajan vain sitä, etten yksinkertaisesti jaksa käydä sitä kaikkea uudelleen läpi. Ja tässä sitä ollaan. Vaikka ajattelee, ettei kestä enää yhtään pettymystä, jostain sisältä sitä voimaa vain kumpuaa niin, että jaksaa aina yrittää uudelleen.
VastaaPoistaSinun kohdallasi mitään ei ole vielä menetetty, pidetään siis peukkuja ja toivotaan parasta!
Kiitos, toivotaan parasta.
PoistaHoidot ovat kyllä tod. raskaita. Fyysisen kivun kestän hyvin, mutta sitten kun henkinen kantti alkaa pettää, niin se on vaikeammin kestettävissä.
Olemme tänään lähdössä reissuun, ja ei mitään tietoa näin hoitojen jälkeen, koska mahd. kp1 päivä koittaa. Pe olisi vasta virallinen testauspäivä, mutta kp1 on varmasti jo viim. keskiviikkona. Jos siis ihmettä ei tapahdu.
Itsekin ajattelen niin, että jos se sitä vaatii, niin tämän asian kanssa mennään vaikka läpi harmaan kiven. Ainakin voi sitten joskus todeta (jos lapsia ei saada), että kaikkemme yritimme ja mitään emme olisi voineet tehdä toisin.
Mukavaa alkavaa viikkoa ja palaillaan :)