Kyytiläinen..

.. on matkassa mukana.

Lopulta saaliiksi saatiin viisi käyttökelpoista alkiota. Yhdeksästä kypsästä munasolusta seitsemän hedelmöittyi ja viisi jakaantui alkioiksi asti. Niistä kolme oli luokkaa 2 ja kaksi oli luokkaa 3/1. Jälkimmäiset eivät kuulemma selviä välttämättä sulatuksesta. Alkioita viljeltiin kaksi päivää. Ei hajuakaan minkälainen tuo tulos oli. Olen kuitenkin tyytyväinen ja kiitollinen, että siirtoon päästiin ja saatiin pakkaseenkin tavaraa.

En muista, koska olisi jännittänyt niin paljon kuin ennen klinikalle soittoa. Vielä on tuoreessa muistissa se puhelinsoitto, kun soitin alkukierron hormonituloksia ja sain huonoja uutisia. Kysymyksessä oli lauantaipäivä ja lääkäri ei suostunut puhelimessa alkaa erittelemään tuloksia sen kummemmin, kertoi vaan, että esim fsh on liian korkea ikäiselleni. Puhelun jälkeen, kun pääsin googlettelemaan, olin aivan varma, että emme saa ikinä lapsia. Koko viikonloppu meni sumussa. Seuraavaksi tiistaiksi varasin toiselle lapsettomuuslääkärille (olimme vaihtaneet paikkakuntaa) ajan, ja keskustelu hänen kanssaan auttoi paljon. Hän ei pitänyt asiaa kovin merkityksellisenä ja varmuuden vuoksi minulta otettiin amh-arvo (joka kertoo esim. ennenaikaisista vaihdevuosista). Arvo olikin hyvä, joten ennenaikaiset vaihdevuodet eivät ainakaan ole kyseessä. Lääkärimme on kehottanut minua ottamaan uudestaan fsh:n, koska se voi vaihdella ja yksi testi ei kerro välttämättä totuutta. En uskalla uusia testiä. Ainakaan vielä.

Kyseinen puhelinsoitto ja neuvolakäynnillä todettu kkm ovat traumatisoituneet minua niin, että esim. soittoajat, joissa kuulen joitain tuloksia, ovat kovia paikkoja minulle. Pelkään niin kovasti huonoja uutisia, että tunnen oikein fyysistä tuskaa. Nytkin kun olimme sopineet klinikalle soittoajan hedelmöittymisistä klo 9, nukuin koko yön todella huonosti. Heräilin ja olin levoton. Kädet oikein tärisivät, kun näppäilin klinikan numeroa. Puhelinsoiton jälkeen olin todella huojentunut.

Nyt yritän nauttia lomastani ja olla pahasti piinailematta. Pysythän kyytiläinen matkassa mukana. Me niin toivomme sitä. 

Tulokset

Punktiopäivä oli eilen. Saaliiksi saatiin 14 munasolua. Alun perin niitä piti olla 10, joten kerätyistä 4 on pientä ja lääkäri meinasi jättää ne keräämättä. Minä kuitenkin pyysin ottamaan kaikki talteen.

Hetken päästä soittoaika klinikalle. Kuulemme mitä maljalla on tapahtunut. Pelottaa ihan kauheasti. Koko ajan olen ollut sitä mieltä, että koeputkihoidoissa tulee selviämään lapsettomuutemme syy. Onko esim. munasolun kuori liian paksu niin, että siittiöt eivät pääse sisälle. Valitsimme hoitotavaksi pelkästään ivf:n, joten jos hedelmöittymisessä on ongelmia, koko hoito on ollut ihan turhaa.  Tai no, kaikki tietohan on arvokasta seuraavaa hoitoa suunnitellessa.

Ihan kohta soitan tärisevin käsin klinikalle. Pelottaa.

Tässä minä nyt sitten olen..

.. kirjoittamassa lapsettomuusblogia. Tätä päivää ei ikinä pitänyt tulla. Minulla pitäisi tällä hetkellä olla jo lapsi, jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Voi, kunpa olisi mennyt.

Taustalla lähes kaksi vuotta lapsettomuutta ja yksi keskeytynyt keskenmeno. Alussa yritys oli huoletonta, koska olin ihan varma että raskautumisessa ei menisi kuin hetki. Toisaalta salaa pelkäsin, että niin ei kävisikään, sillä olen jo nuoresta haaveillut suuresta perheestä. Niin se pelko alkoi pikku hiljaa konkretisoitua. Muutamien kuukausien jälkeen kun en raskautunut aloin olla huolissani. Vajaa vuoden yrityksen jälkeen menimme yksityiselle tutkimuksiin. Kaiken piti olla kunnossa, kunnes alkukierron hormonitulokset tulivat. Fsh ja lh-arvo olivat normaaliraja-arvojen sisällä, mutta kuitenkin koholla. Lapsettomuuslääkärimme ei osannut sanoa mistä moinen johtuu ja minulta otettiin amh-arvo sen tutkimiseksi olisiko ennenaikaiset vaihdevuodet kysymyksessä. Ei ollut, vaan amh-arvo oli kuulemma oikein hyvä (kuitenkin ylärajoilla)  Kaikki lapsettomuuden kannalta tärkeät homoniarvoni ovat normaaleja, mutta joko mitta-asteikon ala/ylärajoilla. Diagnoosimme on selittämätön, mutta käsittääkseni nuo hormoniarvoni vaikeuttavat raskautumista.

Hormoniarvojen tutkimuskierrosta tulin luomusti raskaaksi. Voi sitä onnen määrää. Se oli ylitsevuotavaa. En osannut pelätä mitään. Luotin niin paljon raskauden kulkuun, että ensimmäisellä neuvolakäynnillä huomattu kkm, oli hirveä shokki. Kuinka korkealta me tipuimmekaan. Ja kuinka syvissä vesissä sen jälkeen uin. Lääkäri sanoi, että kun kerran tulit raskaaksi, niin keskenmenon jälkeen on helppo tulla uudelleen. Ei ole ollut helppoa ja niin ei ole tapahtunutkaan. Ihan niin kuin pelkäsinkin.

Teen vaativaa työtä ja pidän kovasti työstäni. Se onkin ollut yksi syy, miksi olen saanut taas aurinkoa ajatuksiini. Uudet työkuviot ovat ehdottomasti auttaneet minua tässä lapsettomuussuossa. Työ antaa muuta ajateltavaa, mistä olen erittäin kiitollinen.

Nyt olemme siinä tilanteessa, että kaksi epäonnistumutta inseminaatiota takana ja ensimmäinen IVF alkamassa. Hormonit jo piikitetty. Minulla ei ole uskoa onnelliseen lopputulokseen. Ei yhtään uskoa. Stressaa, kun pitäisi olla positiivisella mielellä, mutta niin monta kertaa pettyneenä, en uskalla enää toivoa.

Onneksi minulla on kallioni. Oma, rakas mies. Hänen kanssaan voin olla heikko, kun hän on vahva. Kuinka monet kyyneleet hän on poskiltani pyyhkinytkään ja luonut minuun positiivisuudellaan uskoa.

Kunpa joku kertoisi, että tämä kaikki päättyy vielä hyvin. Silloin ei pelottaisi niin paljoa. Silloin jaksaisin tätä niin kauan kuin vain tarvitsisi. Jos vaan tietäisi, että lopulta kävisi hyvin. Se onkin minun jokailtainen rukousaiheeni.