..kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua ja toisaalta ei niin mitään.
Ensimmäisen
verenvuodon jälkeen, tuli myös toisen kerran verta. Huomasin
tämän heti töihin tullessani ja saman tien lähdin itkien kotiin.
Ajattelin mielessäni, että jos kerran vuodosta selvisin, en enää
toistamiseen selviä säikähdyksellä. Ja taas lähdimme miehen kanssa ultraan. Ja lopputulos
oli, että kaikki oli kunnossa eikä selittävää tekijää löytynyt
tälläkään kertaa.
Molemmissa verenvuotoultrissa saimme ajan klinikkamme
lääkärille, joka ei ollut omamme. Jälkimmäisellä kerralla tämä lääkäri
oli jopa vielä tylympi kuin ensimmäisellä kerralla, ja suurin piirtein
syyllisti meitä, kun tulimme, vaikka kaikki on hyvin. Hän selitti, että verta nyt vaan voi
vuodella aina silloin tällöin. Todella tympeä lääkäri.
Lapsettomuusklinikalla töissä eikä ymmärrä, että me emme ole tavallisia
odottajia! Enkä usko, että hirveästi poikkean edes muista lapsettomista
odottajista (eikö ole hyvä termi?). Ihmettelen sitä, että kun maksamme
sen 130€/kerta 10 minuutin ajasta, niin luulisi, että he ovat vain tyytyväisiä. Emme
myöskään vieneet keneltäkään "oikeasti aikaa tarvitsevalta" aikaa,
sillä ko. lääkärillä oli tyhjää ja tuskin se siitä olisi mihinkään
täyttynytkään niin lyhyessä ajassa. Useita tuhansia euroja klinikalle
rahaa syytäneenä todellakin odotamme rahallemme vastinetta ja
asianmukaista palvelua. No, hänelle toivottavasti meidän ei ikinä enää
tarvitse mennä. Olin myös omaan lääkäriimme spostitse yhteydessä ja hän
oli todella ymmärtäväinen ja empaattinen. Klinikalla olemme saaneet yleensä
loistavaa palvelua eikä minulla muuten ole ollut mitään valitettavaa.
Sen koommin verta ei ole tullut. Toivon, ettei tulekaan.
Mitään takeita terveestä lapsestahan nuo tulokset eivät anna, mutta tottakai se aina vähän helpottaa. Toisaalta vaikka olisimme saaneet tietää odottavani downia, olisimme silti pitäneet lapsen. En tiedä, oliko tuohon seulontaan osallistuminen ollenkaan järkevää. Jos vielä joskus meille suodaan useampia lapsia, niin kyllä mietin tarkkaan seulontoihin osallistumista. Ne, kun eivät takaa mitään, mutta voivat aiheuttaa vain turhaa huolta.
Pelot ovat edelleen läsnä. En ole kertonut raskaudestani kuin ihan muutamille lähipiirini ihmisille ja koko ajan venytän julkituloa. En vain pysty. Tämä kaikki varmasti kuulostaa täysin naurettavalta jonkun (lue: useampien) korvaan, mutta jos ei ole lapsettomuudesta tai keskenmenoista kärsinyt, ei voi ymmärtää. Ei edes tarvi ymmärtää.
Meillä on ollut
remonttiprojektia nyt monena viikonloppuna peräkkäin. Se on ollut hyvä syy olla
käymättä missään ;). Maha alkaa olla jo sen näköinen, että vaikea tätä on enää kauaa pitää salassa.
Ai niin, päätä on särkenyt julmetusti jo viidettä viiikkoa
putkeen. Se on vähän ikävämpi raskausoire, kun se haittaa työntekoa aika
merkittävästi. No, ainakin pahoinvointi on vähentynyt noin viikko
sitten. Toisaalta eilen illalla oli taas kuvotusta, että josko se
palailee takaisin aina välillä.
Tällä hetkellä monella bloggaajalla on ivf-hoidot menossa, toivon niin paljon onnistumisia.
Lisbet
rv 15+1