Iso maha?

Monilta olen kuullut jo viikkoja sitten, että onpa sulla iso maha. Olen kuitannut kommentit nauraen, että kait sieltä syntyy joku jättiläinen. Maha on ihan virallisestikin iso, tai ainakin sf-mitta oli keskikäyrän yläpuolella neuvolassa kolmisen viikkoa sitten. Nyt tämä mahakommentointi on kuitenkin alkanut minua häiritsemään. Varsinkin nyt viikon sisään on ollut eri tilaisuuksia, joissa on ollut supermamoja (useita lapsia itsellään) paikalla ja olen useamman suusta kuullut, että onko teille tulossa kaksoset ja että onpa iso maha viikkoihin nähden.

Onko mahani tosiaan epänormaalin iso?! Ja mitä se tarkoittaa? Kohtuni on vielä taaksepäin kallistunut, joten miksi maha on niin iso? Tuollainen kommentointi alkaa herkästi mietityttämään tällaista ensiodottajaa (varsinkin hysteeristä sellaista), joten onko se ihan välttämätöntä!? Olen pohtinut, että ehkä tuo mahan koko voi selittää kovia kipujani. Jos ne ovatkin tulleet näin aikaisin juuri siksi, että maha on kasvanut isoksi aikaisin. En tiedä. Onneksi minulla on neuvolalääkäri maanantaina, niin pääsen kyselemään mieltä askarruttavista asioista.

Häpyluukipuja on ollut edelleen, mutta nyt on ehkä hieman parempi jakso menossa. Lenkit on kyllä lenkkeilty, mutta normaali kävely on ollut astetta helpompaa. En enää edes odota/toivo, että ne kokonaan poistuisivat ja pääsisin taas lenkille. Näin ainakin monet samasta vaivasta kärsineet ovat sanoneet. Ei voi mitään. Täytyy yrittää keksiä vaihtoehtoisia tapoja liikkua.

Kävin tällä viikolla jo toisen kerran sokerirasitustestissä (suvussa rasitetta) raskauden aikana. Tulokset olivat jälleen erinomaiset. Hyvä niin. Jännä juttu, että monet inhoavat sitä testiä ja suhtautuvat siihen todella negatiivisesti. Monet eivät kait pidä siitä siksi, että testissä juotava litku on heidän mielestään pahanmakuista. Minä taas itseasiassa pidän siitä. Se maistuu ihan Juissin sekamehulta, paitsi että triplasti makeammalta. Nam!

Olin vaatekutsuilla viikonloppuja ja ostin ensimmäiset vauvanvaatteet. Pienet housut ja potkupuvun. Tänään hain netissä äitiysavustusta (pakkauksen) ja lapsilisää. Näin pitkällä me jo ollaan. Uskomatonta ja outoa.

Ystäväpiirissäni muuten kaikki ovat raskaana tai juuri saaneet lapsen. Osa jo toisella kierroksella, mutta monet vasta ensimmäisellä. Melkein kaikilla on omien kertomuksiensa mukaan tärpännyt heti. Kaikki ovat ylpeyttä äänessään tuoneet heti plussauutisen kerrottuaan esiin, että kuinka ensimmäisestä tai toisesta kerrasta tärppäsi. Monet ovat kysyneet myös minulta suoraan, kuinka kauan yritimme. Kiusallista! Vastaukseni ovat olleet ympäripyöreitä. Minä itse haluan valita henkilöt keille kerron ongelmistamme, eikä niin että ihmiset tunkeilevilla kysymyksillä pakottavat niistä kertomaan. Miksi naisten ylipäätään pitää kilpailla keskenään, kuinka nopeasti lapsi on saatu alulle? Mitä se helvetti kuuluu kenellekään kuinka kauan peittoja heiluttelimme ennen kuin tulosta syntyi ja ylipäätään, että sitä ei syntynyt kuin yhden kerran ja sekin johti itkuun. Miten tuollaiset heti raskaaksi ensimmäisestä kerrasta -jutut edelleen korvantavatkin sisintäni? Miksi edes välittän niistä? Olen vilpittömän onnellinen aina, kun pitkään raskautta toivoneet plussaavat, mutta tuo toinen ääripää saa vaan jotain läikähtämään sisälläni. Edelleen. 

Toinen juttu, että nyt jo, vaikka edes ensimmäistä ei ole vielä saatu pihalle, niin useat jo kyselevät, koska toinen. WTF? Ensinnäkin yksityisasia ja toisekseen saitaisiinko kiitos nauttia ensimmäisestä ennen kuin taas palaamme siihen pettymysten, epätoivon ja toivon vuoristorataan. Ihmiset, eikö ne mitään ajattele!