Viime viikon maanantaisen verenvuodon ja siitä seuranneen saikkupäivän jälkeen totesin, että minun on pakko kertoa esimiehelleni raskaudestani.
Taustaa sen verran, että olen oikeastaan tässä hiljan vaihtanut työpaikkaa ja olen vielä koeajalla. Itse asiassa mietin pitkään otanko tätä työpaikkaa vastaan juurikin lapsettomuusjuttujen takia, koska työ on todella vastuullista ja minulle osittain aika uutta, joten opeteltavaa on paljon. Minulla on myös alaisia, mikä sekin on uusi rooli minulle. Mietin siis sitä, että tuleeko työpaikan vaihdoksesta liikaa stressiä ja vaikuttaako se mahdollisesti lapsettomuushoitoihimme. Tulin siihen lopputulokseen, että en voi antaa lapsettomuuden määrätä elämästäni enkä voi siihen nojautuen tehdä päätöksiä. Kysyin myös lapsettomuuslääkärimme mielipidettä ja hänkin oli sitä mieltä, että go for it. Jatkoimme lapsettomuushoitoja ihan normaalisti, ja ainakin tällä hetkellä vielä näyttää suht. onnistuneelta tulokselta.
Eli viime tiistaina sitten päätin, että esimiehelle kertominen helpottaisi omaa oloani. Jännittikö minua hänelle kertominen? Ei yhtään. Minulle on oikeastaan ihan sama, mitä minulle tapahtuu tai mitä minusta tämän asian takia tullaan ajattelemaan (heti hankkiutu raskaaksi jne.), sillä niin paljon tätä on toivottu ja monet itkut tämän vuoksi on itketty. Ihan sama myös, vaikka työsuhteeni purettaisiin koeajalla. No, esimieheni otti asian hyvin ja kyseli paljon lapsettomuustaustastamme ja hoidoista. Tosi hyvä mieli jäi kertomisen jälkeen.
Minun olisi ollut paljon helpompi jäädä ed. työstäni äitiyslomalle, sillä en ollut samanlailla "korvaamattomassa" asemassa kuin nyt olen. Se olisi ollut siis huomattavasti helpompaa sekä minulle itselleni että myös työnantajalle. Mutta tämän oli tarkoitus mennä näin ja kaikki asiat järjestyy varmasti.
Eilen kävimme taas ultrassa. Siellä se pieni potkutteli. Oikeasti potki ja heilutteli vartaloaan. Uskomatonta. Jalkojen välissä näytti myös heiluvan jotain ;)
Kaiken tämän viime aikaisten tapahtumien lisäksi minulla todettiin hiiva ja jouduin hakemaan canesten combin apteeksista. En yhtään haluaisi käyttää mitään ylimääräisiä lääkkeitä, mutta kuulemma canestenin pitäisi olla täysin turvallista. Joudun lopettamaan luget tämän takia ja olen vähän ahdistunut siitä. Riittäähän se oma keltarauhashormonituotanto jo!? Olen nukkunut viime aikoina todella huonosti näiden raskauteen liittyvien huolien takia. Alan olla aika väsynyt.
Vielä kaksi viikkoa ja toivottavasti pääsen edes vähän hengähtämään helpotuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti